Viimeisen 10 vuoden aikana polkujuoksun suosio on kasvanut sykäyksittäin aina ensimmäisistä Vaarojen maratoneista Nuuksio Classicin ja Karhunkierroksen kautta muihin vuosittaisiin tapahtumiin, BTTF- ja UTTF-kiertueisiin ja viime vuosina varsinaiseen mediahypeen.
Polkujuoksu on luonteeltaan sekä elämys- että kestävyyslaji, jossa itsensä haastaminen ja kilpaileminen niveltyvät yhteen luontokokemusten ja yhteisöllisen ilmapiirin kanssa. Polkujuoksuun on siirrytty monesta eri lajista, ja ovatpa monet myös omaksuneet sen ihka ensimmäiseksi liikuntaharrastuksekseen.
Polkujuoksu on samalla muuttunut itsenäiseksi urheilulajikseen ja sen harjoitteluun on alettu kiinnittää entistä kohdallisempaa huomiota – Team Noux tästä yhtenä esimerkkinä. Tiimissä lähdemme ajatuksesta, että polkujuoksuharjoittelu edellyttää juoksijalta ja valmentajalta samankaltaista omistautuneisuutta, perehtyneisyyttä ja määrätietoisuutta kuin harjoittelu muissa syvää erikoistumista vaativissa lajeissa. Polkujuoksemaan ei opi ainoastaan juoksemalla! Tarkoituksena on myös tuoda läpinäkyvyyttä laadukkaaseen harjoitteluun, jolla tähdätään menestykseen maltillisen pituisissa kilpailuissa – aina puolimaratoneista lyhyehköihin ultriin.
Polkujuoksun läheisiä lajeja ovat maantie- ja vuorijuoksu, mutta mm. myös suunnistus, maastopyöräily ja vaeltaminen. Kehitys tiejuoksussa luo aerobista reserviä, mutta polkujuoksussa vaadittavia lihaskestävyys- ja tekniikkaominaisuuksia on fiksua harjoittaa lajinmukaisessa ympäristössä (poluilla ja mäessä) sekä muiden lajien välityksellä. Avainharjoitusten juoksukilometreistä suuri osa kannattaa kerätä poluilta ja muita lajeja soveltaa niin kehittävänä kuin palauttavana/huoltavana harjoitteluna. Mukaan kannattaakin liittää lihaskuntoharjoittelun ohella itselle mieluisia aerobisia ja taitolajeja polkujuoksulle tyypillisen kolmiulotteisen liikkeen tueksi – esimerkiksi maastopyöräilyä, kiipeilyä, hiihtoa, uintia, palloilua, akrobatiaa tai vaikkapa tanssia. Tavoitteellisempi kehittyminen lajissa vaatii luonnollisesti syvempää spesifisyyttä niin määrän kuin oheislajienkin suhteen. Viikon tai vastaavan lyhyehkön treenijakson tasolla harjoittelun perusperiaatteita kuten intensiteettiä, harjoitustiheyttä ja kestoa on järkevää muuttaa harkiten ja yksi asia kerrallaan.
Koko tiimimme on edustava esimerkki polkujuoksun monipuolisuudesta. Tiimimme jäsenillä on vahva yksilöllinen, siirtovaikutuksiltaan rikas liikuntatausta. Tästä poolista esim. taitoluistelu, kiipeily, suunnistus ja jalkapallo voidaan lukea spesifeiksi ja yleisiä liikuntavalmiuksia kehittäviksi taitolajeiksi. Kaikista on hyötyä lajissa, jossa mm. liikehallinta, suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys korostuvat. Urheilijamme ovat hyvin vastaanottavaisia polkujuoksulle lajityypilliseen toiminnalliseen valmentautumiseen. Jokaisen harjoittelua suuntii yksilöllinen ohjelmakehys. Ohjelmissa etenkin intensiteetti, määrä ja oheislajien luonne poikkeavat jaksosta riippuen suurestikin toisistaan.
Polkujuoksuharjoittelu voidaan yksinkertaistettuna jakaa liikehallinnan (tekniikan), aerobisen kestävyyden, lihaskestävyyden ja taktiikan toiminnalliseen kehittämiseen. Näistä jokaista testaamme säännöllisesti omilla metodeillamme. Pyrimme harjoittelu- ja kisa-analyysien kautta tiedostamaan yksilölliset kehityskohteemme ja suuntaamme tämän pohjalta harjoittelua heikkouksien vähentämiseksi.
Jatkossa julkaisemme tukun kirjoituksia, jotka käsittelevät juoksu- ja voimaharjoittelua, liikkuvuutta, juoksumotoriikan parantamista jne. Olkaahan kuulolla!