Team Nouxin ensimmäinen yhteinen koitos oli Bodom Trail, joka tiimin taustatapahtumana ja Buff Trail Tourin avauskisana oli luonnollisesti yksi kisakalenterin kulmakivistä. Kisa sujui loistavasti ja vahvisti, että kaikkien tiimiläisten suorituskyky on ottanut ison loikan eteenpäin talven aikana.
Naisten puolella Oona ja Julia ottivat sijat 3 ja 5 ja miehissä Juuso, coach-Sami ja Tomi saapuivat maaliin sijoilla 5-7 tiukassa kärkiletkassa. Tästä on hyvä jatkaa kohti kauden muita pääkisoja.
Julia
Bodom Trail koitti tänä vuonna jo varhain omiin juoksutreeneihin nähden, sillä talvi oli mennyt täysin hiihtäen juoksijan polvesta toipuessa. Olin ehtinyt juosta vasta vajaa kaksi kuukautta ennen kisaa. Edellisenä viikonloppuna olin päässyt ottamaan vauhtia Espoo Traililta, mutta Bodomin kisanumeron pukeminen jännitti silti. Oli vaikea arvioida, missä kunnossa jalat olivat, ja kuinka juoksu teknisillä poluilla kisassa sujuisi. Onneksi olimme päässeet Team Nouxin kanssa treenaamaan teknisiä kisapätkiä yhdessä aiempana viikonloppuna, ja reitti oli jo varsin tuttu.
Onneksi emme myöhästyneet startista, kun alkulämppä meinasi venähtää pitkäksi pienen eksymisen vuoksi! Hyvissä adrenaliineissa olikin hyvä lähteä kisaan. Olin tehnyt huonon valinnan laittaessani juoksuliivin avoimeen taskuun minilötköpulloon pakatun Noshtin geelini, joka pompahti pois matkasta jo heti lähtösuoralla. Matka taittui siis ilman energioita ja pelkällä hypotonisella juomalla.
Ensimmäinen luuppi sujui varsin vauhdikkaasti, ja tulin vaihtoalueelle naisten kolmantena. Olin todella yllättynyt sijoituksestani! Toisella kierroksella ennalta opetellut tekniset reittipätkät sujuivat hyvin, ja niistä sain hyvää henkistä buustia matkaan. Valitettavasti jo kisan alussa alkaneet vatsakrampit vain pahenivat loppua kohti, mikä teki askeleesta painavamman ja kaksi naista karkasi ohitse. Maaliin kurvasin 5. sijalla ja rutkasti paremmalla ajalla kuin viime vuonna. En ehkä saanut kisassa ihan kaikkea annettua lähinnä vatsan ja energian hupenemisen vuoksi, mutta sellaistahan se kisa joskus on! Lopputulema oli kuitenkin hyvä aloitus kauteen. Tästä kelpaa jatkaa Karhunkierrokselle!
Juuso
Lähdin Bodomille luottavaisena siitä, että oma kahden vuoden takainen aika paranee huomattavasti. Olin pystynyt viime vuoden vaivojen jälkeen treenaamaan säännöllisesti ja nousujohteisesti läpi talven ja kevään. Maantiellä juostut 10km ja puolimaratonin ajatkin enteilivät, että kunto on kohdillaan.
Huhtikuussa kävin useamman kerran Bodomin reitillä hakemassa tuntumaa reittiin ja se toi lisää varmuutta ja uskallusta mennä kovaa myös haastavammissa kohdissa. Aloitin kisan aika maltillisesti ja taisin olla 10. – 12. sijalla ensimmäisen kilsan jälkeen.
Jossain 3-4km kohdilla Sami lähti selkeästi irrottamaan porukasta. Päätin lähteä mukaan, ja ohitettiin siinä useampi juoksija. Juostiinkin sitten koko ensimmäinen kierros ja toisen kierroksen alku peräkkäin, Sami edellä ja minä 10-30 metriä takana. Oltiin ensimmäisen kierroksen jälkeen kuulemma sijoilla 5. ja 6.
Samilla taisi olla pohkeen kanssa hieman ongelmia ja noin 14km kohdilla lähdin vetämään. Kuulin, että edellä oleva Latvialainen oli hieman hyytynyt, joten lähdin metsästämään selkää. Viimeisellä kilometrillä selkä näkyikin, joten laitoin kaikki peliin. Vaikka saavutin kaveria selkeästi, niin lopulta jäin noin 10 metrin päähän ja sijalle 5. Oma aika parani noin 8 minuuttia 2017 vuoden ajasta, joten tyytyväinen voi olla. Tästä on hienoa jatkaa kotimaista polkujuoksukautta Karhunkierroksella, jonka jälkeen 8.6. Portugalissa juostavissa polkujuoksun MM-kisoissa.
Tomi
Voin olla ihan tyytyväinen omaan juoksuuni. Juoksin edellisen kerran bodomtrailin 2017, ja tästä ajasta aika parani 10 minuuttia lukemiin 1:33:34. Vaikka reitti oli nyt nopeassa kunnossa, on oma kehitys polkujuoksijana tästä tuloksesta konkreettisesti havaittavissa.
YOma juoksuni oli tasapainoinen suoritus, ja kaikki toimi hyvin aina lähdöstä maaliin saakka. Sain toteutettua juoksun hyvin suunnitelmieni mukaisesti, ja se riitti tällä kertaa 7. sijaan. Tätä tulosta on hyvä lähteä ensi vuonna parantamaan. Kunto tuntuu nyt olevan hyvin nousussa ennen kauden päätavoitetta, polkujuoksun MM-kilpailuja 8. kesäkuuta Portugalissa.
Oona
12 kilometriä meni mukavasti. Alussa meinasi lähteä vauhti karkaamaan tiellä, mutta Hanna meni kevyemmin edellä, niin en lähtenyt ohi. Eka lenkki oli helposti juostavaa, hyvää ja kuivaa polkua. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että laittaisinko vaan lisää vauhtia ja lopettaisi 12 kilometriin ennen tokan kierroksen ikäviä osuuksia. Trail Touria kuitenkin juostaan, niin piti jaksaa loppuun saakka.
Ensimmäisen kierroksen sain juostua tavoiteaikaan, hieman alle tuntiin. Toisella kierroksella ei kulkenut enää yhtään. Otin varmaan alussa myös liian kevyesti kun pelkäsin, että kunto ei kestä loppuun. Tokan kierroksen ensimmäisessä mäessä kävelin lopussa, minkä takia tipuin miesten letkasta ja menetin hyvän peesin.
Tiesin, että muut naiset ovat todennäköisesti paljon kovempia teknisillä pätkillä, joten ei auttanut kuin yrittää juosta kovaa silloin kun pystyi. Loppuvaiheessa Yvonne tulikin ohi, eikä Yvonnen polkuvauhtiin ollut siinä vaiheessa enää vastattavaa. Myös Marjo paineli ohi viimeisillä poluilla, mutta luotin vauhtiini lopun tiepätkällä, enkä ihan täysin menettänyt toivoa palkintokorokkeen suhteen. Tiellä sainkin paineltua ihan hyvää vauhtia, ja pääsin Marjon ohi ja kolmannelle sijalle.
Oma suoritus ja aika olivat toisaalta odotettavissa, mutta toisaalta myös pettymys. Olin toivonut, että saisin huonosta polkukunnosta huolimatta kisassa kaivettua vauhtia jostain syvemmältä. Kevään katukisat olivat kuitenkin sujuneet hyvin. Tekniset pätkät taisivat tällä kertaa syödä itseluottamusta sen verran, että toisella kierroksella olin jo osittain luovuttanut, enkä juossut ihan täyteen potentiaaliin. Tästä kisasta täytyy nyt ottaa opiksi, juosta enemmän ja kovempaa poluilla ja kasvattaa kestävyyttä kohti syksyn maratoneja.
Sami
Kilpailun alku oli perinteisesti reipas, ja alun tiepätkällä haettiin asemia. Metsän puolelle siirtyessä oman porukan muiden juoksijoiden vauhti alkoi hidastua, ja hyödynsin kaikki vähänkin tekniset paikat edukseni ja kiihdytin niissä vahtia, jotta pääsisin juoksemaan omaan rauhaan.
Bodomin ensimmäinen lenkki on teknisesti helppo, mutta taitava polkujuoksija pystyy kuitenkin tekemään kilpakumppaneihinsa selvän eron. Viiden kilometrin kohdalla olin jo hieman väsynyt, mutta väljillä vesillä ja silloin pystyin rauhoittamaan vauhtia selvästi ja juoksemaan omaa taloudellista juoksua.
Ensimmäisen kierroksen loppupuolla muutama viikko sitten revähtänyt pohje alkoi oireilla, ja mietin että uskallanko lähteä vielä toiselle kierrokselle. Tarjolla olisi ollut 12km:n kolmas sija tai ehkä palkintosijoitus 21 km:n kilpailussa. Päätin jatkaa, koska olin pohjetta lukuun ottamatta vielä aika hyvässä hapessa, ja oli tärkeää ymmärtää omat rajat.
Toisen lenkin puolessa välissä, oikea pohje alkoi oirehtia krampeilla ja jouduin keventämään vauhtia. Pian sen jälkeen Juuso kuittasikin meikäläisen. Onneksi olin ottanut pussin ruususuolaa mukaan, jolla pystyin hillitsemään kramppeja ja etenemään tasaisella vauhdilla. Pari ytimekästä kramppia koin pohkeessa hyppiessä kuraisten paikkojen yli, mutta selvisin loppujen lopuksia aika vähällä (kaksi pysähdystä). Maalissa olo oli sellainen etten ollut edes erityisen väsynyt, koska en saanut pohkeilta lupaa ottaa kaikkea irti. Juoksu oli erinomainen kevään vastoinkäymisiin nähden!
