AULANKO TRAIL
JUUSO
Lähdin Aulanko Trailille hyvällä itseluottamuksella onnistuneen MM-kisan jälkeen. Kolme viikkoa kisojen välillä oli aika tiukka väli, mutta sain tehtyä muutamat laatutreenit ja kroppa tuntui palautuneen hyvin ennen Aulangon starttia. Kävin pari viikkoa ennen kisaa juoksemassa kisareitin ensimmäistä kertaa. Reittitiedustelusta oli hieman hyötyä, kun aina tiesi mitä on edessä. Odotin hieman enemmän kisailua, mutta jo heti ensimmäisten kilsojen jälkeen huomasin olevani yksin kärjessä. En tiennyt yhtään kuinka isot erot olivat, joten päätin juosta oman parhaan suorituksen ilman sen suurempia himmailuja. Näin ei ainakaan jäisi jossiteltavaa. Reitti oli melko nopea, jossa vauhti pysyi reippaana koko matkan. Kisan kohokohta oli juosta viimeisen nousun jälkeen parin kilsan todella nopea alamäkivoittoinen pätkä kovaa maaliin.
NUTS YLLÄS-PALLAS
JUUSO
Kisa starttasi melko verkkaisesti, eikä keneltäkään oikein löytynyt vetohaluja. Kyllästyin hölkkävauhtiin 500 metrin jälkeen ja lähdin vetämään letkaa. Ylläsjärven huoltoon (16 km) saavuimme viiden juoksijan ryhmässä noin tunnissa, josta lähdimme nousemaan Ylläkselle. Tässä kohtaa aloin tehdä eroa muihin ja Ylläksen huipulla sitä oli kuulemma kaksi minuuttia. Lasku Ylläkseltä on helposti juostavaa, mutta melko jyrkkää. Laskussa joutuu väkisinkin hieman jarruttelemaan, joka syö etureisiä aika tavalla. Laskun jälkeen jouduin hetken keventämään vauhtia, jotta reidet saisi hieman aikaa palautua. Kellokkaan huollon (24 km) jälkeen juoksu kulki taas mallikkaasti ja yhtäkkiä olinkin jo Pirunkurussa. Nousu Kesängin päälle tuntui väsyneillä jaloilla pitkältä. Puhuin itselleni “Vika kova nousu. Nyt saa tuntua jo vähän pahalta”. Tiesin homman olevan taputeltu, kun ketään ei näkynyt takana ja edessä oli 7 km pääasiassa nopeaa alamäkibaanaa. Tulin maaliin ajassa 2.39, joka oli selkeästi nopeampi mitä olin etukäteen arvioinut. Uskon, että tiukemmalla skabailulla olisin saanut itsestäni vielä enemmän irti.
SAMI
Kisaa ennen oli noin kahden viikon viikon matkustusputki ja flunssa. Saavuin Ylläkselle suoraan työreissusta Kreetalta, enkä siellä tullut eläneeksi suoranaista urheilijaelämää. Keho ja mieli eivät olleet valmiita kisaamaan ja taktiikkana oli vain lähteä porukan mukaan ja katsoa mihin se riittäisi. Alkuvauhti oli itselleni tuima, ja lihaksisto oli huonossa tilassa jo Yllästunturia ylittäessä. Ylläksen nousussa koin myös ensimmäiset krampit pohkeissa ja sisäreisissä enkä pystynyt enää täysipainoisesti juoksemaan sen jälkeen. Vaikka reitti oli helppo, lopussa juoksu oli todella tukalaa rauhoitetulla vauhdillakin. Olin 16. ja tämä oli huonoin BTTF-kilpailuni toistaiseksi. Sijoitus sinetöi päätöksen juosta Vaarojen Maratonilla 65 km kisan.
TOMI
Portugalin MM-kisojen jälkeen itselläni oli pieniä haasteita harjoittelun suhteen. Normaaliin treenirytmiin oli vaikeuksia päästä käsiksi, kun palautuminen Portugalista otti aikansa. Kuitenkin Ylläksen 37 km kisaa edeltävällä viikolla sain jo hyvän treeniviikon aikaiseksi, vaikkakaan treenien vire ei hirveästi nostanut luottamusta tasapainoisen kovan kisasuorituksen tekemiseen. Juoksu kuitenkin parani melkeinpä lenkki lenkiltä ja kisaviikolla treeni oli jo miltei normaalin tuntuista. En kuitenkaan rikkonaisesta neljän viikon jaksosta johtuen uskaltanut paljoa odottaa kisalta.
Kisan alku kulki ihan mukavasti ja tuntui, että happi kiersi kehossa ihan mallikkaasti. Kärjen mukaan ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia lähteä juoksemaan, vaan ensimmäiseen 16 km väliaikaan tulin pari minuuttia kärjen takana. Kisan suurin nousu Yllästunturin huipulle meni kelvollisesti ja sain pidettyä rasitustason sopivana, niin etteivät hapot päässeet yllättämään. Nousun päällä tuli ensimmäiset signaalit takareisiin mahdollisista krampeista. Alamäkiosuus toiseen 24 km kohdalla sijainneeseen huoltoon onnistui hyvin ja samoin myös tätä seurannut tasainen osuus kisan toisen ison nousun, Kesängin, juurelle. Vaikeudet kuitenkin alkoivat nousun loppupuolella, enkä pystynyt muuttamaan enää rytmiä juoksuksi pahojen takareisikramppien takia. Tätä kramppailua kesti 2-3 km ja kisafiilis katosi tämän seurauksena täysin. Aloin kuitenkin rauhakseltaan juosta lopun alamäkiosuutta ja krampit helpottivat. Viimeiset 4-5 km pystyinkin jo juoksemaan jollain tasolla aina maaliin asti.
Kisasta jäi pettynyt fiilis. Myös MM-kisoissa minulla oli samanlaiset ongelmat kramppien kanssa, ja tämä ongelma täytyikin pyrkiä korjaamaan. Positiivista kisassa oli kuitenkin se, että kondis näyttäisi olevan ihan hyvällä tasolla ja kovilla tehoilla juokseminen tuntui hyvältä.
ANTTI
Alun perinhän Lappiin piti lähteä vain huoltamaan ja kannustamaan. Vielä kisaa edeltäneenä torstai-iltana halusin kuulla Team Nouxin jäsenten näkemyksiä osallistumisesta, ja 23 tuntia ennen starttia nimeni pompahti 105 km:n listalle. Ei muuta kuin pakolliset varusteet ja energiat reppuun.
Viimeisen vuoden verran olen milteipä pelkästään vertannut. Verttikilsoja oli ennen ultraa rutkasti enemmän kuin omavauhtisia juoksulenkkejä. Kevään ja kesän aikana tein hajanaisia kokeiluja teillä ja poluilla. Akilles antoi vasta heinäkuun alussa juosta jokseenkin kivuitta. Ennen NUTSin 105-kilometristä yöjuoksua sain alle kaksi 50 kilsan viikkoa. Juoksuvauhti löysi hyvin nopeasti sen perustason, jolle pari vuotta sitten treeneissäni olin jäänyt. Ultrakunto oli tietenkin mysteerio. Toisaalta kesäkuinen verttileiri Sveitsissä ja Itävallassa osoitti peruskestävyyden olevan kohdillaan, ja kisassakin hengityspuoli toimi koko ultran ajan pintahöngällä.
Ajattelin heti alussa mennä vauhtia, joka mekaanisesti ja mielellisesti tuntuisi kotoisimmalta. Hietalan Janne ja Latvian lahja Raivis Blums juoksivat alussa kanssani, Raivis pidempään, 3-4 km. Tiesin, että kisani ole kiinni alkuvauhdista. Ajatuksena oli, että jos jalka kestää, en hyydy, vaikka juoksu pahalta tuntuisikin. Ensimmäiset polut Rauhalaan asti olivat kisan parhaimpia: teknistä kulkua upeassa maisemassa ja valossa, poukkoilevaa kolmiulotteista pohjaa. Ja vitsit mikä aurinko! Helpoilla polkupätkillä vauhti yltyi 4.30-4.40 min/km paikkeille. Rauhalan huollon jälkeen tein 5-6 minuutin pummin, jonka aikana Raivis pääsi ohitseni. Sain Raivisin pian kiinni hyvissä ajoin ennen seuraavaa huoltoa (~29 km), ja Peurakaltion drop bag -huollossa (46 km) ero edellä mainittuihin oli 11 ja 17 minuuttia.
Peurakaltiolle asti ja siitä 10 km pidemmällekin vatsani oli aivan sekaisin. Juoksusta tuli tämänkin takia kankeaa ja matalaa ”voimajuoksua”. Peurakaltiolta lähtien Noshtin hypotonisella urheilujuomalla ja chewseillä energiat tuntuivat kulkevan perille. Uudet, kuivat kengätkään eivät estäneet jalkapohjien pehmentymistä teräväkivisillä pätkillä, joita tuolla reitillä riitti. Kukastunturille (63 km) asti pidin melko rauhallista vauhtia, mutta Kukaksen alamäen jälkeen aloin todella passailla Ylläsjärven huoltoon (85 km) asti. Kävelin Kesänkijärven viereisen luontopolun loivasti nousevat pitkokset suklaapatukkaa syöden ja luonto-opasteita lueskellen. Tässä vaiheessa kunnioitus matkan pituutta kohtaan oli hyvään tuntumaan nähden ehkä liiallistakin.
Ylläksen nousussa sain sataa mailia astelleen Hämäläisen Karon kiinni. Aloimme jutella Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden Päivistä ja muusta mukavasta. Sitten huomasin Raivisin tulleen vain 10 minuuttia perässäni Ylläksen huoltoon. Moikka sitten Karo, nyt aletaan juosta! Seuraavaan, Kellokkaan huoltoon (noin 6 km edempänä) asti ero Raivisiin oli 17 minuuttia. Kesängin Pirunkurun jälkeen tunsin oloni voimaisaksi, mutta säätelin vauhtia mahdollisia kramppeja varoen. Lopun tiepätkillä huomasin, kuinka paljon resursseja oli vielä jäänyt varastoon. Vastaan pyöräilleen Terhon ja maaliin saattaneiden, 37 kilsalle osallistuneiden nouxilaisten kannustus herkisti. Maalissa ero toiseen oli 26 minuuttia.
Juoksu ei pääosin tuntunut mielekkään lennokkaalta, mutta ei näillä kilometreillä parempaa kulkua olisi voinut odottaakaan. NUTS Ylläs Pallas 105 km ei ollut järkevä valinta urheilutavoitteiden, etenkään 27.7. tasatyönnettävän BEI 3K -vertikaalikisan kannalta. Ultra tässä vaiheessa sai kuitenkin uskomaan suuremmankin paluun olevan vielä mahdollista kroonisesta akillestendiniitistä huolimatta. Toivottavasti jokin vuosi voin juosta reitin täysillä ja oikein harjoitelleena.
JULIA OLI 37KM:LLÄ VIIDES
Leave a Reply