Noux Karhunkierroksella

OONA

KK:n 55 km oli melkoisen vaikea kisa. Alku lähti liikkeelle ihan kivasti, Susanna tosin lähti heti omia menojaan. Juoksentelin naisten letkan kärjessä noin ensimmäiset kahdeksan kilometriä, kunnes oma vauhti alkoi hirvittämään. Ennen kymppiä päästin Paulan ohi, ja hän lähti vetämään naisten letkaa, josta jättäydyttiin Julian kanssa suosiolla pois. Jatkettiin omaa matkaa mukavalla vauhdilla. Matka eteni ajallisesti nopeasti, yhtäkkiä oltiinkin juostu jo 20 kilometriä. Ajantaju tuntuu pitkillä matkoilla osittain katoavan.

Karu herätys tapahtui Kitkajoen varrella jossain 20-25 km:n välillä, kun vasen nilkka pyörähti ympäri. Kuulin pienen revähdyksen, ja hetken kuluttua tunsin, että nilkka alkoi turvota. Tässä vaiheessa nieleskelin kyyneliä sekä kivusta että pettymyksestä, ja ajattelin lopettavani matkanteon Basecampiin, jos juoksusta ei enää tulisi mitään. Kipuun kuitenkin tottui ja matka jatkui Julian peesissä. Basecampissa selkä kramppasi, ja vatsan kanssa oli ongelmia tästä eteenpäin. Energia ei oikein imeytynyt, ja sykekin pääsi laskemaan. Basecampista Konttaiselle reitti oli tappavan tylsä, eikä juoksu kylmässä innostanut. Palelin lähes koko matkan, vaikka pitkähihaisen lisäksi päällä oli ohut takki ja buffit kaulassa ja päässä. Ainoa hyvä asia huoltojen välillä oli, että sain juosta Julian kanssa. Tällä välillä taisin myös todeta keskittyväni tulevat kaudet lyhyempiin kisoihin. Konttaisen huollosta Julia meinasi lähteä karkuun, juoksin vauhdilla perään. Jossain vaiheessa ennen tai jälkeen Konttaisen saavutimme naisten nelosen. Ohituksesta sai hyvin lisäenergiaa, ja kiittelin itseäni järkevästä alkuvauhdista. Jatkettiin edelleen matkaa yhdessä Julian kanssa.

Konttaisen jälkeisissä portaissa minulla oli enemmän voimia jäljellä, ja pääsinkin pian taas vetohommiin. Valtavaaralle tultaessa Julia huomasi naisten kolmosen olevan ihan lähellä. Ihmettelin mitä kuiskutusta selän takaa kuuluu, kunnes itsekin huomasin naisen edellä ja lähdin kiristämään tahtia. Ylämäessä päästiin reippaasti ohi, ja napsittiin melko monta miestä matkalla myös. Valtavaaran nousussa lähdin juoksemaan omaa vauhtia kohti Rukaa. Valtavaaran mökiltä lasketeltaessa olin melko varma, ettei kukaan enää saa kiinni, ja Rukan vikassa nousussa täysin varma, että kolmossija on minun.

Kisasta jäi erittäin ristiriitaiset fiilikset. Eka etappi sujui odotettua hitaammin (3:09 vs. 3:00). Ekassa huollossa vietin kaksi minuuttia. Huoltojen väli meni huonoista fiiliksistä huolimatta hieman ajateltua nopeammin (1:58 vs. 2:00). Toinen huolto vei alle kaksi minuuttia, tosin sinne olisin jäänyt pidemmäksi aikaa mussuttamaan banaania jos Julia ei olisi lähtenyt vauhdilla eteenpäin. Kisan viimeinen osuus Konttaiselta maaliin meni reippaasti (52min vs. 1h), ja tämä olikin itselleni kisan helpoin ja mukavin pätkä. Yhteensä aikaa kului 6.03.53, melkein siis pääsin alle 6 tunnin tavoiteaikaan. Aloittelijan virheenä en ollut laskenut huolloissa käytettävää aikaa mukaan suoritusaikaan. Tiivistettynä kisassa oli kivaa 20 kilometriä, todella ikävää 30 kilometriä, ja mahtavaa viimeiset 5 kilometriä. Maalissa voimia oli paljon jäljellä, eikä mihinkään lihakseen sattunut edes seuraavana päivänä. Nilkkaa tosin alkoi särkeä järkyttävän paljon noin 10 minuuttia maaliintulon jälkeen, ja ennen palkintojenjakoa piipahdin Kuusamon terveyskeskuksessa hakemassa kepit etenemisen helpottamiseksi.

Olen analysoinut kisaa paljon jälkikäteen, ja miettinyt mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin. Ainakin reipasta alkuvauhtia olisi voinut jatkaa pidempään, mutta en luottanut omaan kuntooni tarpeeksi. Lisäksi vaatetta olisi saanut olla enemmän. Luulen selän kramppaamisen ainakin osittain johtuneen kylmästä ja siitä aiheutuneesta ylävartalon jännittämisestä. Kisan aikaisesta energiatankkauksesta en muista mitään, mutta epäilen sen menneen vähintäänkin hieman penkin alle. Ainoa asia, mitä muistan syöneeni on Konttaisella nautittu banaani. Kisaeväitä söin vielä kolme viikkoa kisan jälkeen Jukolassa. Nilkka parani yllättävän nopeasti viikon täyslevon ja kahden viikon juoksutauon jälkeen. Kolmen viikon jälkeen juoksin jo ratavetoja, ja poluille uskaltauduin lopulta kuusi viikkoa kisan jälkeen.

JULIA

Karhunkierroksen 55km matka oli kauden toinen Buff Trail Tourin osakilpailu ja ainoa ultramatka kisakaudellani. Lähdin matkaan hieman tunnustellen kauden ensimmäiseen kisaani, sillä alkuvuodelle ei ollut vielä ehtinyt kertyä paljoakaan juoksukilometrejä. Alussa vauhti oli todella reipasta ja jättäydyimme Oonan kanssa juoksemaan omaa tahtiamme suunnitelman mukaisesti. Naisjuoksijoita alkoi kuitenkin tulla yksi toisensa jälkeen selkä edellä vastaan ja pääsimme nousemaan kärjen tuntumaan. Oonalla riitti enemmän paukkuja viimeisissä tiukissa nousuissa ja jäin hieman viimeisillä kilometreillä. Sijoituin naisista neljänneksi hieman yli kuuden tunnin ajalla.

JUUSO

34km starttasi yhteensä neljä MM-kisoihin lähtevää juoksijaa: Joni, Jere, Sami ja minä. Lisäksi mukana oli muutama ensimmäistä pidempää polkukisaansa juossut kova suunnistaja. Odotettavissa oli siis kovan luokan kisailua. Sateisella reitillä heti 500 metrin jälkeen minä ja suunnistaja Antti Vainio erkaannuimme muista. Vedettiinkin sitten Antin kanssa reipasta tahtia aina noin 24 kilometriin asti vuorovedoin, jonka jälkeen Antti alkoi hiljakseltaan jäämään vauhdistani. Reitti ennen Konttaista oli minulle vähiten tuttu koko Karhunkierroksella, joten epätietoisena luulin jo olevani Konttaisella, vaikka vielä ennen huippua oli yksi iso nousu. Konttaisen huoltoon saavuttuani olin hyvävoimainen ja lähdin innoissani reitin upeimmalle osuudelle. Tämä viimeinen osuus olikin kisan kohokohta! Pääsin könyämään vaaroja ylös alas juoksun kulkiessa mallikkaasti. Maaliin tulin ensimmäisenä uudella reittiennätyksellä 2.47 hyvissä voimissa ja loistofiiliksillä. Onnistunut viimeistelytreeni MM-kisoihin toi lisää luottoa omaan tekemiseen.

SAMI

Karhunkierroksella oli ohjelmassa 34 km matka, olihan MM-kisoihin aikaa vain kaksi viikkoa. Tiedostin palautumisajan tulevan olemaan riski, enkä sen vuoksi halunnut lähteä hulluttelemaan vauhdin kanssa. Juuso ja Antti määrittivät kisan alkutahdin, johon itselläni ei ollut kanttia vastata. Meno ei tuntunut hyvältä Pienen Karhunkierroksen kympillä, missä kaksi isompaa mäkeä jättivät väsymyksen jäljet jalkoihin, etenkin kun ruuhkan takia jouduin kiertämään yhdet portaat kanervikon kautta. Alkurypistyksen jälkeen tehot tippuivat hieman Basecamp – Valtavaara välillä. Konttaisen huollossa olin Juusoa noin 5 min perässä ja mielestäni tsemppasin viimeisen osuuden hyvin toivoen, että saisin Antin vielä kiinni. Vaikka tsemppi oli hyvä, toiveeni ei toteutunut, ja maalissa eroa kirkkaampiin mitaleihin jäi todella paljon. Juuso veti viimeisen etapin hurjan kovaa ja taisin hävitä hänelle seitsemän minuuttia tämän jakson aikana, vaikka olin tyytyväinen omaan panokseeni. Kisa oli osaltani onnistunut, vaikka jäinkin merkittävästi Juuson vauhdista (12 min 28 s).