ESPOO TRAIL
TOMI
Kuluvan vuoden toinen Espoo Trail Run tarjosi taas loistavan mahdollisuuden testata omaa suorituskykyä 14-kilsaisella, teknisesti vaihtelevalla reitillä. Espoon Akilleksen neljä kertaa vuodessa järjestettävä tapahtuma toimii hyvänä suorituskyvyn mittarina, koska reitti on joka kerta sama. Reitti oli myös yhtä kuivassa ja nopeassa kunnossa kuin huhtikuun ensimmäisessä osakilpailussa.

Oma harjoitteluni oli kesäkuun ala-vireisyyden jälkeen ollut hyvää ja kunto tuntui nousevan koko ajan. Tämä on antanut omaan tekemiseen positiivisen fiiliksen kohti loppukauden kahta tärkeää kisaa, Nuuksio Classicia ja Vaarojen maratonia.
Avasin kisan lähdöstä reippaalla tahdilla, ja kaksi ensimmäistä kilometriä juoksinkin huomattavasti kovempaa kuin huhtikuussa. Tavoitteena oli säilyttää juoksu rentona ja yrittää tehdä tasavauhtinen kahden 7 km kierroksen kisa. Kuitenkin reilun kolmen kilometrin kohdalla eksyin reitiltä. Etsin reittiä noin kilometrin verran, kunnes luovutin etsimisen ja päätin palata takaisin lähtöön ja keskeyttää kisan. Maalialueella kertasin tilannetta kilpailun järjestäjien kanssa ja lopputulema oli se, että joku kilpailun ulkopuolinen taho oli käynyt siirtämässä reittimerkintöjä siten, että ne johtavat väärälle polulle. Todella harmillista, sillä minun lisäkseni myös moni muu eksyi reitiltä ja keskeytti samasta syystä. Täytyy korostaa, että muuten reitti oli jälleen kerran todella hyvin ja selvästi merkitty. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää, jos joku muu ulkoilija haluaa nähdä vaivakseen siirtää reittimerkintöjä.
Kuitenkin Espoon Akilles järjesti taas loistavasti toimivan kisatapahtuman, johon tulen jälleen tulevaisuudessa takaisin testaamaan kuntoa!
Leave a Reply