Ylläs 163km, Special Edition, 10.-11.7.2020
160km. Satamailia. Olen pitänyt kyseistä matkaa ultrapuolen polkujuoksun kuninkuusmatkana. Ajatus tämän juoksemista oli kytenyt itselläni jo pidemmän aikaa. Alunperin kilpailukauden suunnitelmissani ei kuitenkaan ollut osallistua tälle matkalle, mutta tapahtumien peruuntuessa ja tiedon tullessa, että Nuts pyrkii järjestämään 160km kisan rajoitusten vain niin salliessa, valikoitui tämä kisakseni. Kahden vuoden takainen kokemus samaisesta Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa juostusta 135km kilpailusta jätti unohtumattoman vaikutuksen reitin kauneudesta läpi Lapin yöttömän yön. Tällöin kisa juostiin toisin päin, eli lähtö tapahtui Ylläkseltä maalin ollessa Hetassa. Nyt lähtö tapahtui Hetasta maalin ollessa Ylläksellä, missä myös ennen maaliintuloa käytiin huiputtamassa ja kiertämässä tuntureita, jotta 160km matka täyttyi.
Harjoitteluni kisaa kohti onnistui suunnitellusti. Helmikuun lopusta eteenpäin ohjelmani sisälsi kolme nousujohteista kovaa harjoitusviikkoa, joita seurasi kevyt viikko. Nostin harjoitusmääriäni selvästi verrattuna aikaisempiin vuosiin ja kovien viikkojen tuntimäärät juoksussa pyörivät 15-20 tunnissa. Viikkoon kuului 1-2 pitkää lenkkiä, 2 tehoharjoitusta ja loppu oli kevyttä peruskestävyysharjoittelua. Tämän lisäksi tein kaksi kertaa viikossa lihaskuntotreeniä.
Kisapaikalle saavuimme yhdessä Antti Lepistön ja veljensä Jonin kanssa keskiviikkona, joten sain hyvin aikaa valmistautua kisaan paikanpäällä. Kisa-aamuna lähdimme Antin, Jonin ja myös ensimmäisen sadanmailin kisansa hienosti juosseen Jari Särkijärven kanssa kohti Hetan starttia. Antti ja Joni toimivat kisan aikana huoltajinani, joten kertasimme matkan aikana vielä kisa- ja huoltosuunnitelman läpi.
Lähtö. Kisa lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Tuomas Maisala lähti vetämään ja itse seurasin perässä yrittäen samalla tunnustella kroppaa. Kärkiryhmässä meitä saapui ensimmäiseen huoltoon n. 11km kohdille n. 5 juoksijan ryhmä. Tässä kohtaa siirryin kisan kärkeen. Alun tasaisen tiepätkän jälkeen painelimme kohti polkua ja ensimmäistä nousua. Syke oli hieman koholla, mutta tuntemus oli kuitenkin kevyt. Päätin, että lähden pitämään yllä omaa vauhtiani välittämättä muista. Nopeasti huomasin, että eroa takana tuleviin alkoi tulla. Pian ensimmäisen nousun jälkeen sain väliaikatiedon, että ero takana toisena tulevaan Tuomakseen on 2 minuuttia. Tuomas oli voittanut edellisenä vuonna kyseisen kisan vahvalla tasaisella vedolla, jossa vauhti ei juuri hiipunut lopussa. Tiedostin, että samanlaisella vedolla Tuomas tulisi olemaan erittäin vahva kisan loppupuolella. Ennen kisaa olin suunnitellut muutamia erilaisia kisataktiikoita riippuen omasta kulusta ja muiden vauhdista. Tässä kohtaa kisaa, jossa juoksin kevyellä tuntemuksella parin minuutin erolla kisan kärjessä päätin, että jatkan samaa tahtia yrittäen tehdä eroa tai ainakin luoda painetta takana tuleville juosta ero kiinni.
Toiseen huoltoon 32km kohdalle tehtiin pisto muutama sata metriä alamäkeen, josta noustiin takaisin reitille. Saavuin tähän noin 3min ennen seuraavaa. Täytin pullot ja jatkoin matkaa. Samalla Tuomas tulikin vastaan ja heitettiin siinä tsempit toisillemme. Seuraavaksi edessä olikin pitkä väli Pallaksen ensimmäiseen isompaan Dropbag-huoltoon. Jatkoin matkaa hyvällä fiiliksellä saaden tasaisin väliajoin tietoa erosta taakse. Ero kasvoi hitaasti, mutta tieto siitä, että omalla vauhdilla sain kasvatettua eroa antoi enemmän ja enemmän luottamusta omaan juoksuun. Reitti nousi ja laski tuntureilla ja oli paikoin märässä ja vetisessä kunnossa edellisten viikkojen sateiden jäljiltä. Kannustusta sai reitillä olleilta vaeltajilta ja muutamat olivat myös kisaa varten saapuneet tunturiin kannustamaan. Tämä toi hyvää fiilistä
Pallaksen 55km Dropbag-huoltoon lasketeltiin muutama kilometri kisan nopeimpia kilometrejä. Huollossa Antti ja Joni olivat vastassa avustamassa huoltosuunnitelman mukaisesti. Vaihdoin jalkaan kuivat sukat ja paidan. Söin banaanin ja join palautusjuoman sekä vedin mukillisen minulle tuotua mustikkasoppaa. Pyrin ripeään toimintaan, mutta silti huollossa kesti n. 7 minuuttia. Antti sanoi, että hyvä olisi päästä huollosta pois näkyvistä ennen muiden saapumista. Tähän pystyinkin ja jatkoin matkaa yksin eteenpäin. Tuomas teki ripeämmän huollon ja sain tietää eron kaventuneen 3 minuuttiin huollosta lähtiessä.
Tässä kohtaa kisaa reitti muuttui tuntureiden isoista poluista pieniin ja teknisiin juurakkopolkuihin. Polut olivat myös hyvin märässä kunnossa, joka entisestään söi vauhtia. Keskityin pitämään tasaista tahtia ja saamaan eroa taas isommaksi Tuomakseen. Pidin näitä kymmeniä teknisiä polkukilometrejä vahvuutenani suhteessa Tuomakseen ja yritin tätä myös käyttää hyväkseni. Sain tietää muutamaan otteeseen, että ero kasvoi. Löysin hyvän flown juoksuun ja Rauhalassa 76km huoltoon saavuin erittäin hyvällä jalalla ja fiiliksellä. Homma toimi ja ero Tuomakseen oli kasvanut jo 10 minuuttiin. Ehkä koin jopa parhaan flow kokemuksen tällä välillä, mitä kisoissa olen ikinä kokenut.
Rauhalan huollossa täytin taas nopeasti pullot ja jatkoin eteenpäin. Antti ja Joni olivat taas vastassa ja tsemppasivat matkaan muistuttaen keskittymään omaan tekemiseen ja syömään/juomaan. Pari kilometriä reitti meni autotien vartta n. 5min kilsoja. Tästä reitti kääntyi takaisin polulle ja jatkui teknisenä polkuna ylämäkeen.
Rauhala-Peurakaltio -välillä reitti oli edelleen hyvin vetisessä kunnossa kastellen koko juoksijan läpimäräksi. Pyrin keskittymään juoksuun ja omaan tuntemukseen. Välillä ero Tuomakseen kutistui muutamalla minuutilla ja välillä taas kasvoi takaisin n. 10 minuuttiin. Pahtavuoman 88km huollossa tein taas nopean pullon täytön ja jatkoin eteenpäin. 13km ja edessä olisi kisan toinen isompi Dropbag-huolto Peurakaltiossa. Pikku hiljaa matkan edetessä aloin huolestua, kun kaikki mitä join tuntui saman tien tulevan ulos ja jouduin ultralle epätyypilliseen tapaan 1,5h sisällä pysähtymään kolme kertaa nesteiden tyhjennykselle. Olo alkoi myös jonkinverran heiketä, mutta sain silti pidettyä juoksua ihan ok-tasolla. Onneksi huolto tuli 101km kohdalla pian vastaan. Mainitsin samantien Antille imeytymisongelmista ja aloitin huoltotoimenpiteet. Vaihdoin taas kuivat sukat ja paidan syöden samalla banaanin, palan pizzaa ja juoden palautusjuoman. Sain kovat tsempit huoltojoukoilta ja matka jatkui hieman horkassa eteenpäin. Pakotin itseni juoksurytmiin ja sain taas lämmöt päälle.
Tuomas oli taas huoltanut huomattavasti nopeammin kuin minä ja ero kaventui huollon jälkeen pienimmillään alle kolmeen minuuttiin. Sain nopeasti kuitenkin eron kasvatettua hieman turvallisempiin lukemiin. Tiedostin, että tässä kohtaa eletään jopa kisan ratkaisuhetkiä. Jos Tuomas saisi minut kiinni, kisan luonne muuttuisi täysin. Yritin puskea eroa isommaksi, jotta Tuomas ei saisi näköyhteyttä. Samaan aikaan yritin vähentää hieman juomista ja nautin suolaa, jotta saisin imeytymisongelmat kuntoon. Onneksi nämä ratkesivat näillä toimenpiteillä. Olo koheni takaisin normaaliin ja neste alkoi taas imeytyä. Nyt on puskettava tämä suht tasainen n. 40km väli aina seuraavaan 140km Ylläksen huoltoon. Sinne asti, jos saisin eron jälleen kasvatettua 10minuuttiin, pääsisin reitin lopun kahteen isoon nousuun vahvoilla. Ero Tuomakseen oli reitillä aina kasvanut hyväkseni ylämäissä ja uskoin tämän trendin myös pätevän vikoilla kilometreillä.
Keskityin vahvasti pitämään askelfrekvenssin hyvänä ja mielen positiivisena. Söin, join ja hakkasin menemään. Ero välillä kasvoi n. 7-9 minuuttiin ja sitten taas kaventui 4-5 minuuttiin. Noin 133km kohdalla tein noin 2-3 minuutin pummin. Onneksi ero oli tähän kohtaan kasvanut jonkun verran ja pummin jälkeen se oli noin 5-6 min luokkaa. Pyrin pitämään vauhdin päällä ja saada eroa aikaiseksi. Muutama kilometri ennen Ylläksen huoltoa sain tietooni, että ero alkoi kasvaa. Jatkoin ja hetken kuluttua ero oli jo 16 minuuttia. Ajattelin, että nyt isketään kovaa. Pian ero oli yli 20min. Antti ja Joni olivat taas huollossa vastassa Ylläsjärvellä. Keskityin nopeasti täyttämään pullon ja jatkoin Ylläksen laskettelurinteen nousuun Ylläksen huipulle. Puskin eteenpäin sen mitä pääsin ja ero kasvoi, 28min. Ylläksen päältä juoksin alamäkeen 5:30min kilometrejä, joten väsy alkoi jo painamaan. Keskityin edelleen pitämään askeltiheyden suurena
Viimeinen huolto tuli vastaan Kellokaassa, josta oli enää maaliin n. 15km. Nopeasti taas pullo täyteen. Antti muistutti vielä keskittymään tekemiseen loppuun asti. Reitti jatkui muutaman kilometrin helppoa tasaista polkua ennen kuin kääntyi kisan vikaan jyrkkään parin sadan nousumetrin rakkakivikkoiseen mäkeen. Nousun alussa eroa oli jo 37min. Tässä kohtaa aloin ensimmäistä kertaa tiedostamaan, että voitto tulee, jos vain pääsen maaliin. Puskin mäkeä ylöspäin, mutta vauhti oli jo hiipumaan päin. Mäen päältä oli vielä n. 8km taival maaliin. Aluksi loivaan alamäkeen, josta loppumatka tasaista polkua, hiekkatietä ja pitkospuita. Päästessäni asfaltille loppusuoralle tajusin lopulisesti, että tulen voittamaan. Tunteet iskivät pintaan
Muutamaa sata metriä ennen maalia Antti oli ottamassa minua vastaan. Olin samaan aikaan iloinen ja helpottunut. Mieleni valtasi syvä tyytyväisyyden ja riemun tunne siitä, että kisa oli tullut läpi onnistuneesti ja vahvasti omaan taktiikkaani nojaten. Juoksin maaliviivan yli ajassa 19:10:20 ja pääsin ensimmäisen kerran puhaltamaan kaiken kisastressin pois kropasta
Kokonaisuudessaan kisa meni erittäin kiitettävästi. Lihakset toimivat koko kisan ajan ongelmitta ja selkeästi määrällisesti kova harjoitusjakso oli tehnyt tehtävänsä. Kova alkuvauhti ei myöskään kostautunut, vaan oli kisan voiton kannalta merkittävä liike. Olen myös tyytyväinen, että pystyin kontrolloimaan eroa taakse Tuomakseen koko kisan ajan sortumatta hätäilyyn tai panikointiin varsinkaan omalla heikolla hetkellä. Pystyin pitämään mieleni vahvasti kiinni hetkessä ja keskittyminen pysyi tekemisessä koko kisan ajan. Energian ja nesteen saanti onnistui myös varsin hyvin lukuunottamatta reilun puolen välin imeytymisongelmia. Uskon näiden johtuneen liian vähäisestä suolan saannista ja liiasta juomisesta keliin sekä rasitukseen nähden. Olen kuitenkin tyytyväinen, että reagoin ongelmaan nopeasti ja sain tämän myös korjattua
Ajatukset ovat olleet vahvasti kisassa vielä muutama päivä kisan jälkeen. Selkeästi kova psyykkinen ja fyysinen lataus kisaan sekä onnistunut suoritus on laittanut endorfiinimyllyn pyörimään useaksi päiväksi. Palautuminen on lähtenyt nopeasti ja hyvin käyntiin, mutta seuraavat pari viikkoa on tarkoitus ottaa hyvin rennosti ja palautua kisasta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Tämän jälkeen katse suunnataan jo kohti tulevia kisoja.
Erityinen kiitos onnistuneesta kisasta kuuluu huoltotiimilleni, Antti ja Joni Lepistö! Ilman heitä tämänkaltainen suoritus ei olisi ikinä ollut mahdollinen.
Kiitos myös NUTS Trail Running unohtumattoman kisan järjestämisestä!
Kuvat: Rami Valonen
Leave a Reply