Tässä Team Nouxin juoksijoiden raportteja Nuuksio Classicista juoksijoiden itsensä kirjoittamana! Kuvat: Rami Valonen, FB: Rami Valonen, IG: @rami.valonen
Juuso – 70 km
Asetin kuuden tunnin alituksen tavoitteeksi jo vuosi sitten Nuuksion maaliin tultuani. Juoksin kisan vuosi sitten aikaan 6:02 rennolla soolovedolla, joten luotto oli kova. Myös aiempien viikkojen kisavedot kertoivat, että kunto on taas mennyt pari napsua eteenpäin. Elokuussa juoksin Haminan puolimaratonilla uuden ennätykseni 1:10:58, siitä seuraavalla viikolla Himos Traililla hyvä kisa kovia suunnistajia vastaan ja vielä viikkoa ennen Nuuksiota juoksin Hercules Trailin 14km voittoon uudella reittiennätyksellä. Jälkeenpäin ajateltuna edelliset viikot olisi voinut ottaa hieman kevyemmin. Nyt tuntui, että ehkä paras vire jäi edellisten viikkojen kisoihin.
Kisa-aamuna herätyskello soi klo 4:00. Laitoin kisa-kamat päälle ja söin perus kisa-aamun aamiaisen: pari banaania ja litra vettä. Vettä satoi kaatamalla, kun lähdin lämmittelemään. Startin aikaan oli vielä tosi pimeää ja sateista. Pari ensimmäistä kilometriä poluilla ei nähnyt juuri mitään ja vauhti oli sen mukaista. Pikkuhiljaa aamu valkeni ja juoksu lähti rullaamaan. Väliaikapisteillä huomasin kuitenkin jääväni suunnittelemastani aikataulusta. Reitti oli märkä ja liukas, joka osaltaan hidasti menoa. Juoksusta puuttui kisavire, joka ottaa ne extrasekunnit pois joka kilometriltä. Tuntui, kuin olisin sunnuntain pitkällä treenilenkillä.
Puolen välin huollossa huomasin olevani 10min aikataulua jäljessä. Tässä vaiheessa yritin vielä tsempata itseäni kuuden tunnin alitukseen. Juoksu alkoikin kulkea ihan kivasti, kun vähän käskytti kroppaa. Kun 50km huollossa laskeskelin vielä mahdollisuuksiani kuuden tunnin alittamiseen, totesin sen olevan tekemätön paikka tällä kertaa. Lopun juoksin rennon reippaasti upeista poluista nauttien. Loppuaika lopulta 6:12, joka on kuitenkin toiseksi nopein juoksu tällä reitillä. Tästä on hyvä lähteä hakemaan parempaa suoritusta Vaarojen 65k ultralla. Loppusyksynä juoksen vielä maantiemaratonin, jossa tavoitteena juosta aikaan 2:28.
Julia – maraton
Olin odottanut Nuuksion kisaa kovasti ja valmistautumiset Norjan vuoriseikkailujen jälkeen olivat sujuneet hyvin. Lähdin kisaan intoa täynnä päästessäni juoksemaan taas kotikentällä. Edellisenä päivänä ja kisa-aamunakin oli satanut, joten reitti oli märkä ja mutainen. Oma juoksu sujui kuitenkin hyvin aina 30km saakka. Sen jälkeen iski huono ja oksettava olo, joka teki energian ottamisen hyvin haastavaksi. Energianotkahdus sai aikaa pienen bonkkauksen enkä lopulta ihan saanut pidettyä tarvittavaa vauhtia neljän tunnin alitukseen. Jälkipuintina analysoin, että huono olo johtui yksinomaan geelien varaan tehdystä energiastrategiasta. En ollut kesän aikana käyttänyt geelejä juuri ollenkaan, joten vatsani ei ollut tottunut geelien sulattamiseen kovassa suorituksessa. Nyt viisaampana kohti tulevia kisoja!
Tomi – maraton
Kisa lähti käyntiin vauhdikkaasti, kun heti startista Antti Parjanne ja Juha Sorvisto lähtivät vetämään hurja kyytiä. Tulin heidän peesissään noin kolme kilometriä, mutta sen jälkeen oli pakko painaa hieman jarrua. Kaksikon vauhti oli napsun verran liian luja. Tästä eteenpäin kisa jatkuikin kolmistaan Jaakko Mäkelän ja Mika Kalliokuusen kanssa. Vedin itse tätä kolmen miehen letkaa ja yritin pitää vauhdin hyvänä.
Olin ennen kisaa asettanut aikatavoitteekseni 3h20min alituksen ja väliajat huoltopisteille olin laskenut tätä tavoitetta silmällä pitäen. Ensimmäiseen huoltoon 9,5km kohdalle Swinghillin päälle tultiinkin letkassa juuri tavoiteaikataulussa. Huollosta matka jatkui kisan hitaimmille ja teknisimmille poluille aina seuraavaan 24km huoltoon asti. Juoksu tuntui aluksi oikein hyvältä, mutta vähitellen alkoi meno tuntua takkuiselta ja orastavia krampin aikeita alkoi myös esiintyä. Päätin rauhoittaa vauhtia ja pitää huolta hyvästä suolan, nesteiden ja energian saannista. Reitti oli tällä välillä hyvin vetisessä ja pehmeässä kunnossa ja juoksu ei tosiaan kovin lennokkaalta tuntunut.
24km huoltoon tultiin kuitenkin taas letkassa aikalailla tavoiteaikataulussa. Seuraava etappi oli 33km viimeiseen huoltoon. Vedin edelleen letkaa ja vauhtia oli pakko kontrolloida kramppiherkkyyden takia. Takana tulevat kaverit myös vaikuttivat niin hyvävoimaisilta, että ajattelin säästää ja kerätä voimani loppuratkaisuun.
Viimeiseen huoltoon olin jo jäänyt aikataulusta jonkin verran. Lihaksissa alkoi kuitenkin tuntua huomattavasti paremmalta ja huollosta lähdinkin maalia kohti tavoitteena karistaa matkakumppanit kyydistä. Tässä onnistuinkin nopeasti. Muutama kilometri ennen maalia sain näköyhteyden myös kisassa toiseksi sijoittuneeseen Parjanteeseen. Kova oli yritys ottaa hänet kiinni, mutta tässä kohtaa n. 1,5km ennen maalia, kun olin jo hyvin lähellä, alkoivat jalat jo lievästi kramppailla ja oli pakko hiljentää. Loppumatkan tulin, minkä jalat antoivat myöden ja maaliin saavuin kisan kolmantena ajassa 3:23:24.
Kokonaisuudessaan sijoittuminen podiumille Nuuksio Classicissa lämmitti mieltä. Vuonna 2014 juoksin samaisessa kisassa elämäni ensimmäisen maratonin ja polkujuoksukisan. Ihailin silloin kärjen menoa ja ajattelin, että olisipa siistiä itsekin juosta noita vauhteja. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kehitys on vienyt siihen pisteeseen, että tämä on mahdollista. Olen tyytyväinen, että sain tehtyä hyvän tuloksen. Toisaalta mitenkään täydellinen tämä ei juoksuna ollut. Tuntemus oli, että olisi pystynyt juoksemaan kovempaa, jos vain lihakset olisivat antaneet myöten. Kuitenkin sain ulosmitattua kisan aikaisilla oikeilla peliliikkeillä päivän kunnon mukaisen suorituksen, johon voin olla tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa kohti loppukautta.