Tomi juoksi tasaisella vauhdinjaollaan Vaarojen Ultran 130 km:n voittoon ja uuteen reittiennätykseen. Tässä Tomin raportti kisasta.
Lähdin kisaan hyvällä itseluottamuksella, kun takaraivossa oli vielä onnistunut kisa Ylläs-Pallaksen satamailisella heinäkuun puolivälissä. Palauduttuani siitä sain harjoiteltua hyvin ja terveenä. Kilpailut lyhyemmillä matkoilla olivat myös menneet mallikkaasti ja tunsin kunnon olevan viikko viikolta nousussa. Tiesin ennen starttia, että mikäli pystyn kisassa välttämään isommat ongelmat ja tekemään ehjän suorituksen, pystyn juoksemaan voitosta ja myös reittiennätyksestä. Aikomuksenani oli tähdätä alle 17h aikaan.
Kisa lähti käyntiin perjantai-iltana klo 18. Taktiikkani oli täysin selvä. Omalla vauhdilla yrittäen päästä väliaikapisteisiin alle 17h viitoittavaa vauhtia. Tiedostin, että luultavasti tämä tarkoittaisi sitä, että olen alusta alkaen kilpailun kärjessä. Heti viivalta lähdinkin pitämään vauhtia, ja Tuomas Maisala seurasi perässä, niin kuin ajattelinkin. Kuitenkin jo 3km kohdalla huomasin juoksevani yksin ja eron kasvavan taakse. Oma juoksu oli hieman takkuista, mutta en tästä sen suuremmin huolestunut. Sama tunne oli ollut myös Ylläksen kisan alussa.
Ensimmäinen tunti mentiin vielä päivänvalossa, mutta ilta alkoi nopeasti hämärtyä ja kääntyä yön pimeyteen. Napsautin valon päälle ja jatkoin matkaa kohti ensimmäistä huoltopistettä, 19km kohdalla sijaitsevaa Rykiniemen kahluupaikkaa. Tähän saavuin ajassa 2:03. Juoksu oli pikku hiljaa alkanut tuntumaan paremmalta, mutta silti meno oli jonkin verran pehmeän oloista. Huollossa oli mukavasti porukkaa kannustamassa. Täytin nopeasti pullot ja jatkoin matkaa kohti reitin Eteläpään kierrosta. Kiivetessäni heti eteen tullutta mäkeä, kuulin yleisön kannustuksesta seuraavien saapuneen huoltopaikalle. Taakse oli eroa reilu 3min. Päätin yrittää kasvattaa eroa turvallisemmaksi, vaikka itsellä meno ei herkintä ollutkaan. Nopeasti sainkin eron venytettyä 10 minuuttiin.
Juoksu alkoi pikku hiljaa tuntua paremmalta. Kuitenkin noin 30km kohdilla alkoi ilmetä lieviä imeytymisongelmia. Olo alkoi oksettamaan ja energian nauttiminen ei tuntunut kovin luontevalta. Pyrin hieman hiljentämään vauhtia, jotta kroppa alkaisi ottaa paremmin energiaa vastaan. Jatkoin kuitenkin säännöllistä energian nauttimista, vaikkakin hieman pienemmissä määrin, sillä tiesin kokemuksesta, että muutoin meno voisi sakata hyvinkin nopeasti. Onneksi tämä vauhdin hiljentäminen ei kaventanut juurikaan eroa taakse, vaan se pysyi koko ajan kutakuinkin 10-15 minuutin haarukassa
Toinen huoltopiste sijaitsi n. 40km kohdilla Kiviniemessä. Saavuin tähän ajassa 4:50. Olo oli parantunut ja juoksukin alkoi tuntua koko ajan paremmalta. Huollosta lähtiessä alkoi kuitenkin tekniset ongelmat valon kanssa. Lampun akku tyhjeni ja vaihdoin vara-akun tilalle. Vara-akku oli kuitenkin sen verran vuosien saatossa kärsinyt, että se ei meinannut pysyä johdoissaan kiinni ja kotellossaan vaan tipahteli vähän väliä Kolin kivikkoon. Jouduin vaihtamaan päähän varalamppuni, jonka akun kapasiteetista minulla ei ollut mitään takeita. Ajattelin tässä kohtaa hetken, että jos kisani kariutuu siihen, että lamppuni eivät toimi/kestä koko kisaa, olisi tämä erittäin aloittelijamainen tapa kisan keskeytykselle. Ärsytti suunnattomasti ja olin hetken aikaa hyvin pettynyt itseeni, kun en ollut viitsinyt kunnolla testata lamppujani kisaa varten. Kokosin kuitenkin nopeasti ajatukset kasaan. Pyrin juoksemaan mahdollisimman pienellä valoteholla kuin suinkin mahdollista, jotta lamppu kestäisi mahdollisimman pitkään. Useat lyhyet tiepätkät menin kokonaan ilman lampun valoa. Onneksi kuutamo valaisi tietä ja ilman valoa pystyi juoksemaan ihan hyvin. Kuitenkin minun oli pakko miettiä, mitä tekisin, jos lamppu ei kestäisi tätä pimeän aikaa, jota oli edessä vielä noin 6 tuntia. Yksi vaihtoehto olisi ollut jäädä odottamaan seuraavaa eli Tuomasta ja yrittää juosta pimeän aika perässä hänen valaistaessa polkua. Kännykkä olisi myös tarjonnut taskulampullaan valon, mutta tämä olisi varmasti syönyt akun hyvin nopeasti. Päätinkin, että mikäli vara-lampustani loppuisi akku, odottaisin Tuomasta ja kysyn voisinko yrittää juosta perässä itse ilman lamppua.
Kaikesta tästä huolimatta itse juoksu oli alkanut koko ajan paranemaan. Tulin ihan hyvällä ajalla ensimmäisen kierroksen loppuun ja puolivälin huoltoon ajassa 7:52. Heti huoltoon saapuessani iskin päälamppuni akun lataukseen ja aloin huoltamaan itseäni. Söin, join, vaihdoin liiviin täydet energiat ja iskin kuivan paidan päälle. Huollossa meni kaiken kaikkiaan noin 13 minuuttia.
Toiselle kierrokselle lähtiessä meni tovi ennen kuin juoksu lähti taas paremmin rullaamaan. Horkka oli pari kilometriä alussa päällä ja odottelin, että huollossa nautittu energia imeytyisi kunnolla. Pyrin vahvasti keskittymään mahdollisimman sujuvaan ja helppoon etenemiseen. Sain tietää, että ero taakse Tuomakseen oli noin 9 minuuttia, kun saavuin uudestaan Rykiniemen kahluupaikan huoltoon n. 85km kohdalle ajassa 10:36. Ero oli kaventunut reilusti huollossa, mutta osasin tämän jo arvata. Olin tullut melko rauhassa ilman ylimääräistä puskemista. Tavoitteeni oli kuitenkin tällä toisen kierroksen eteläpään lenkillä yrittää kunnolla kisan ratkaisemista. Olin pystynyt siirtämään lamppuongelmat pois mielestäni ja lähdin huollosta etenemään tarkoituksena kasvattaa eroa.
Sain päälle hyvän tsempin ja pystyin tarkasti keskittymään juoksuun. Luotin, että vahvalla vedolla tällä pätkällä saisin repäistyä eroa taakse. Yö alkoi pikku hiljaa myös väistymään ja aamun sarastus loi itseeni entistä enemmän uskoa. Varalamppu oli onnekseni kestänyt läpi pimeän ja nyt ei tarvinnut siitä enää kantaa huolta. Saavuin Kiviniemen toiseen huoltoon n.105km kohdalle hyvä flow päällä. Eroa oli 22min taakse.
Viimeiset 25km maaliin tulin motivoituneena siitä, että mikäli tulisin lopun vahvasti pystyisin alittamaan 17h tavoiteajan. Juoksu kulki ja iskin kaiken peliin. Sain tsemppejä reitille ilmestyneistä kannustajista ja toisen matkan juoksijoista, joita tuli vastaan. Saavuin viimeisen reilun 2km loppunousun alkuun ja sain iskettyä vielä juoksuvaihdetta silmään tähän vikaan mäkeen.
Saavuin maaliin ajassa 16:53:26 ja erittäin tyytyväisenä saavutettuani itselleni asetetun tavoitteen voitosta ja 17h alituksesta
Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen kisaani. Loppu tuli paljon vahvemmin tällä kertaa kuin kesällä Ylläksellä. Onnistuin myös hyvin pitämään keskittymiseni olennaisessa ja selvittämään kisan aikana ilmenneet ongelmat. Tietysti nyt oli myös hieman tuuria mukana, kun vara-lamppuni kesti pimeän loppuun asti.
Palautuminen kisasta on sujunut ihan hyvin ja nyt kaksi viikkoa kisan jälkeen katse on jo vahvasti suunnattu kauden viimeiseen otatukseen Bodomtrailille. Tarkoitus on saada kroppa niin hyvään iskuun kuin tässä 3 viikon välillä on mahdollista ja saada onnistunut päätös kaudelle.