Tässä Julian, Samin, Oonan ja Tomin mietteitä taannoiselta Bodom Traililta. Ja loppuhuipennuksena järjestäjätason terkut Terholta!
JULIA – Bodom Night, sija 1. ja Bodom Trail 21km, sija 3.
Olin muutama viikko sitten juoksemassa Nuuksio Night Trail -polkujuoksukisaa ja siellä ihastuin pimeässä juostaviin tapahtumiin. Mielessäni alkoi kyteä ajatus Bodom Night -tapahtumasta. Olen jo vuosia haaveillut juoksevani Bodom Tuplan eli sekä perjantai-illan 10km Bodom Night -kisan että lauantain 21km Bodom Trail -päämatkan. Kulunut kausi on ollut hieman kummallinen ja rikkonainen niin koronasta kuin itsestäkin johtuneista syistä, joten pohdin tämän syksyn olevan juuri hyvä tilaisuus lähteä vähän eri vinkkelistä mukaan kisaan. Buff Trail Tour juostiin tänä vuonna suppeammalla ja käänteisellä ohjelmalla ja tavallisesta poikkeavasti Bodom Trail päätti kiertueen ja siellä oli jaossa korotetut 125pistettä. Olin jo aiemmin juossut Pyhän Tunturipuolikkaan ja Nuuksio Classicin, joten mahdollisuuteni kiertueen sijoituksille olivat hyvät.
Valmistauduin kisaan kunnon levolla. Syksyn aikana vaivanneen ylikuormitustilan vuoksi kisavalmistautumisten päätavoite oli olla lähtöviivalla täysin levänneenä. Taktiikka toimi ja perjantain yökisassa askel oli kevyt ja lennokas. Lähdin alkuun rennosti peesaamaan Helsinki Night Trailin voittajaa Tiaista mutta jo kilometrin jälkeen menohalut veivät mennessään ja lähdin juoksemaan omaa vauhtiani. Yritin pitää tehot suhteellisen maltillisina mutta hieman vaikeaa se oli. Yökisassa tunnelma oli maaginen ja oli vaikea malttaa kun juoksu rullasi! Reitti oli paikoin todella märkä ja liukas, enkä minäkään maaliin selvinnyt ilman kunnon kompurointeja. Maaliin kurvasin naisten sarjan voittajana ja kokonaissarjan 7. sijalla
Lauantaina lähdin kisaan mielenkiinnolla tunnustelemaan, miten juoksu lähtisi kulkemaan edellisillan kisan jälkeen. Alkulämmittelyssä kroppa ei tuntunut kovin herkältä, mikä oli varsin odotettavaa. Lähdin kisaan juoksemaan omaa rennon reipasta tahtia. Reitin teknisyys, liukkaus ja märkyys yhdistettynä hieman tukkoisiin jalkoihin ja hermostoon pakotti pitämään vauhdin varsin kevyenä. Olin jo ennen kisaa laskeskellut, että minulla oli hyvät mahdollisuudet BTTF kakkossijaan, kunhan pääsisin kunniallisesti maaliin. Muut naiset olivat myös joko menneet menojaan tai jääneet jälkeen, joten kovia kisailuja ei oikein reitillä syntynyt. Tahmaisista tassuista huolimatta oli mukava huomata, että sen verran työkapasiteettia löytyi, että kohtalaisen suorituksen sai myös tuplauspäivänä juostua. 21km 3. sija takasi Buff Trail Tourin 2. sijan ja Bodom Tuplan voiton.
Bodom Tupla oli hauska kokemus ja yökisa ehdottomasti kokemisen arvoinen! En ehkä kuitenkaan suosittele komboa, jos lauantaina olisi tarkoitus saavuttaa huippusuorituksia. Elämyksenä se oli kuitenkin mahtava!
SAMI – Bodom Trail 21km, sija 9.
Pääsin vihdoinkin korkkaamaan kotimaan kisat Bodom Traililla. Oli mukava päästä avaamaan kausi kotikisassa. Odotukset eivät olleet korkealla johtuen heinäkuun loppupuolella alkaneista jalkavaivoista ja siitä seuranneesta noin 7 viikon lepojaksosta. Polvea ja pohjetta parannellessa päätin, että loppukausi vedetään minimiharjoittelulla nautiskellen unohtamatta kuitenkaan täsmätreenejä BT-reitillä.
Lähdin toisesta aallossa naisten kanssa, jossa mukana oli Julia ja Oona. Aki Nummela lähti vetämään porukkaa sen verran vauhdikkaasti, ettei siihen ralliin uskaltanut lähteä mukaan. Jäin juoksemaan tyhjään rakoon ja mieleen tuli omat tylsät omatoimitreenit reitillä aina siihen asti, kunnes ensimmäisen lähdön selkiä alkoi näkymään horisontissa. Tsemppi nousi, kun huomasin saavani seuraa. Ekan lenkin loppupuolella sain Mika Kalliokuusen, Pekka Itävuon ja Tomin kiinni. Juoksu tuntui yllättävän hyvälle ja oli kiva lähteä yhdessä toiselle kierrokselle.
Kuva: Rami Valonen
Toisen kierroksen ensimmäisessä rapakossa satutin ongelmallisen nilkkani askeltaessa rohkeasti kuralammikkoon, jossa oli puun juuri piilossa. Kantapääni oli menossa lammikon pohjaa kohti, kun päkijä osui juureen. Nilkka taittui ääriasentoon ja luut ottivat nilkan etupuolella voimakkaasti yhteen. Samalla tuli kasteltua housut kylmässä vedessä ja reidet jämähtivät. Tämän jälkeen juoksu olikin hieman tahmeaa, askel lyheni merkittävästi ja kaikki helppous katosi juoksusta. Seuraavan päivän lihastuntemusten perusteella satutettu nilkka meni suojamoodiin ja oikea pohje joutui tekemään enemmän töitä loppumatkan. Pekka alkoi iskemään toisella lenkillä ja Tomilla oli puolestaan hieman vaikeuksia. En pysynyt Pekan imussa enää ja ero kasvoi hiljalleen ja ajattelin, että minuutin etu kakkosryhmästä lähteneenä sulaa ennen maalia. Tikkasin lyhyellä ja hiipuvalla askeleella, mutta hyvällä tsempillä loppuun asti ja nappasin 9. sijan 1:38 ajalla Kisa meni kivuttomasti (nilkkaa lukuun ottamatta) ja se taisi olla mun helpoin BT-juoksu kautta aikain, vaikka kunto ei ollutkaan priimaa. Harjoitukselliset lähtökohdat huomioiden juoksu oli fantastinen! Kärki meni hurjaa vauhtia olosuhteisiin nähden enkä koskaan niihin aikoihin pääse edes mopolla.
OONA – Bodom Trail 12km, sija 1.
Koska en tänä vuonna kisannut Buff Trail Tourilla, olin päättänyt jo ennalta, että juoksen Bodom Trailissa vain lyhyen 12 kilometrin matkan. Kuten muutkin tämän kauden alimatkojen kisat, tämäkin kisa meni kategoriaan “kivaa ja helppoa”. En lähtenyt startista puskemaan, vaan juoksin ensimmäisen hiekkatieosuuden letkan mukana arviolta melko samaa vauhtia kuin edellisen vuoden kisassa. Poluilla juoksin ensimmäiset 4-5 kilometriä Anna-Stiina Erkkilän vetämässä letkassa, mutta sitten polut muuttuivat teknisemmiksi, ja päätin jatkaa loppuun omaa vauhtia. Viime kauden loukkaantumiset kummittelevat edelleen mielessä, ja juoksen poluilla mieluummin turvallisuus edellä vammoja vältellen kuin isolla riskillä. Juoksin kisaa tästä eteenpäin yksin omassa tahdissa.
Juoksu oli oikein mukavaa, ja vaikka reitti oli kosteassa kunnossa, ei se juurikaan tuntunut hidastavan menoa yhtä mutakuoppaan uppoamista lukuunottamatta. En oikein missään vaiheessa saanut kropasta kunnon tehoja irti, ja vasta kymmenen kilometrin kohdalla kroppa alkoi tuntua kunnolla lämpimältä ja juoksu rennolta. Meinasin tässä vaiheessa pyörtää päätökseni vain yhden kierroksen juoksemisesta, mutta onneksi järki voitti ja juoksin maaliin hieman edellisen vuoden väliaikaa paremmalla ajalla. Hitaammissa olosuhteissa ja vähäisellä polkujuoksuharjoittelulla olin suoritukseen tyytyväinen, vaikka hieman jäi mietityttämään, olisinko pystynyt parantamaan aikaani 21 kilometrillä. Seuraavaan Bodom Trail taitaa kuitenkin olla onneksi jo toukokuussa!
TOMI – Bodom Trail 21km, sija 11.
Valmistautuminen bodomtrailille ei ollut mitenkään optimaalista. Kolme viikkoa ennen bodomia juostu onnistunut Vaarojen 130km asetti reunaehdot, miten harjoittelu tulisi optimoida kauden viimeistä otatusta varten. Ensimmäisen väliviikon palauttelin kisasta tehden kevyttä juoksua. Toisella viikolla juoksin vajaa 9 tuntia sisältäen yhden vk reenin. Vire ei ollut mitenkään kehuttava, mutta ajattelin sen kuitenkin kisaan mennessä paranevan. Kisaviikon aloitin maanantailla kovalla 5x5min reenillä. Tämä oli nyt jälkikäteen vähän liikaa sillä kroppa ei meinannut oikein tästä kunnolla palautua. Loppuviikon otinkin hyvin kevyesti aikomuksensa saada mini superkompensaatio päälle. Kroppa ei kuitenkaan kevyilläkään lenkeillä tuntunut kovin hyvältä ja selvää oli, että palautuminen Vaaroilta oli vielä vaiheessa
En kuitenkaan painanut päätä pensaaseen ennen kisaa vaan lähdin hyvällä taistelumentaliteetilla starttiin. Kuitenkin hyvin nopeasti reilun kilometrin juoksun jälkeen tajusin, että tänään ei kulje. Kovilla tehoilla juokseminen ei ottanut sujuakseen vaan käsijarru tuntui olevan pakotettuna päällä. En siis saanut kaivettua tehoja esille, mitä polkupuolikkaalla nimenomaan tarvittaisiin. Kroppa ei antanut puristaa.
Noin 7km kohdille asti juoksin Itävuon Pekan kanssa kimpassa. Näillä main minuutin takamatkalta startannut Sami sai meidät kiinni ja pyyhkälsi heti vetämään. Yritin roikkua perässä, mutta melko nopeasti jouduin tästä letkasta luopumaan. Loppumatkan tulin maaliin asti yksin. Juoksu ei missään vaiheessa ottanut sujuakseen ja loppumatka menikin enemmän tai vähemmän mukavuusalueella roikkuessa. Maaliin saavuin sijalla 11.
Kisa ei itsessään juuri ilon aiheita tuottanut. Osasin kuitenkin tällaista jo ennen starttia odottaa ja se ei nämä realiteetit huomioiden suurta pettymystä aiheuttanut. Tietysti kisoissa haluaisi aina olla kunnossa ja siihen en tällä kertaa pystynyt. Voi myös kyseenalaistaa koko kisan järkevyyttä näin pian pitkän kisan jälkeen. Toisaalta tämä 3viikon projekti bodomille antoi paljon oppia omasta kropasta, tuntemuksista ja palautumisesta. Tällaista sai tällä kertaa ja päivän taso tällä valmistautumisella mitattiin tuohon.
Nyt kisan jälkeen kausi on paketissa ja edessä parin viikon ylimenokausi. Kova treenikausi edessä kohti tulevia ensi kauden tavoitteita.
TERHO – Bodom Trail 12 ja 21km, Bodom Night järjestäjän näkökulmasta!
Oma Bodom-suoritukseni käynnistyi jo lähes vuotta aikaisemmin joulukuun alussa, kun kisan ilmoittautuminen avattiin. Projektin alku sujui erinomaisesti, ja kisa täyttyi alta aikayksikön. Talvella valmistautuminen otti kuitenkin takapakkia, kun korona yllätti ja tapahtuman kohtalo oli vaakalaudalla. Harkinnan jälkeen otimme järjestelytiimissä tavoitteeksi pitää kisa muodossa tai toisessa ja etsimme vaihtoehtoisen päivän syksyltä.
Tässä vaiheessa valmistelut jäivät vähän sivuraiteelle – olisihan syksyyn vielä runsaasti aikaa. Muiden liikuttamisen sijasta liikuin runsaasti itse ja nautiskelin keväästä ilman Bodom Trail -vastuita.
Kesällä tilanne näytti lupaavalta: epidemia laantui, polkujuoksukausi pyörähti käyntiin, ja viranomaiset julkaisivat ohjeet, joiden pohjalta tapahtumien suunnittelu oli mahdollista. Syksyä kohden taivaalle alkoi kuitenkin kertyä synkkiä pilviä, kun toinen aalto teki tuloaan. Nuuksio Classic saatiin kunnialla alta pois, vaikka koronajännitys oli silloinkin lähes käsin kosketeltava. Näin jälkeenpäin suorastaan hämmästyttää, kuinka helppo tautitilanne tuon jännityksen sai aikaan.
Nuuksio Classicin jälkeen kisan kuntokäyrä kääntyi jyrkkään alamäkeen, ja odotimme joka päivä, milloin tulisi se viranomaismääräys, joka toisi DNS-leiman koko kisalle. Kisan valmistelu oli henkisesti raskasta, koska oli täysin mahdollista, että kaikki tehty työ olisi turhaa. Jatkoimme kuitenkin valmistelua sitkeästi ja lisäsimme uusia turvatoimia samalla kun osanottaja toisensa jälkeen siirsi paikkansa ensi vuoteen.
Jossain muussa tilanteessa osanottajakatoa olisi ollut ikävä seurata, mutta nyt se oli oikeastaan helpotus: mitä vähemmän väkeä tulisi paikalle, sen helpompi kisa olisi järjestää turvallisesti ja varmistaa kaikille osanottajille hyvä kokemus. Myös yhteistyökumppanirintamalla oli hiljaisempaa – sitä suurempi kiitos niille, jotka olivat edelleen mukana!
Järjestelyjen laadusta ei tingitty, ja asiat toteutettiin vähintään yhtä hyvin kuin olisi tehty kolme kertaa isommalle osallistujamäärälle. Viivan alle jäisi luultavasti punaista, mutta Suomen polkujouksukausi ansaitsi kunnon finaalin. Onneksi edellisten vuosien kisojen tuoma taloudellinen pohjakunto mahdollisti tämän lähestymistavan.
Kisaa edeltävänä päivänä pelättyä viranomaisten perumiskäskyä ei edelleen kuulunut. Toimitsijoita oli löytynyt mukavasti, ja kaikki olivat valmiina hyvään suoritukseen. Kisan osanottajakaarti oli kovempi kuin koskaan, ja järjestelytiimi motivoitunut ja huippukunnossa. Ei muuta kuin paketti kasaan, teemme parhaamme, ja se riittää mihin vain!
Kisapäivä koitti. Edellisten viikkojen sateet ja kuukausien kisajännitys olivat poissa kuin taikaiskusta. Olin nukkunut enemmän kuin yhtenäkään Bodom Trailin aattona tätä ennen. Siitä oli hyvä lähteä kisasuoritukseen. Odotukset olivat korkealla, ja koko järjestelytiimin voimin ylitimme ne! Nyt vielä kisan jälkihoitoa, pieni ylimenokausi, ja sitten onkin jo aika avata vuoden 2021 Bodom Trailin ilmoittautuminen.