TOMMIN 21km – 1. sija pitkästä erheretkestä huolimatta
Syksyn aikana oli ollut monenlaista haastetta harjoittelun kanssa. Muun muassa kahdeksan päivän pakolliset kertaukset syyskuussa sotkivat treenirytmiä. Jostain syystä itsellä on kuitenkin ollut aina syksyisin todella hyvä vire ja motivaatio juoksuun. Viikkokilometrit olivat välillä todella pieniä omaan tasooni nähden, mutta silti juoksussa oli hyvä tuntuma. Erityisesti alamäkijuoksu teknisellä polulla oli rennompaa kuin koskaan. Juoksin viikkoa ennen Vaaroja hieman riskillä Joupiskalla 10 km:n polkukisan tarkoituksenani hakea itseluottamusta. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli hyvä veto, sillä se todellakin kasvatti itseluottamustani.
Kisa-aamuna herätys soi 5:00. Majoituimme puolisoni Tanjan kanssa Kontiolahdella, josta oli n. 45 min ajomatka Kolille. Majoituksessa oli jostain syystä todella kylmä, joten olin oikeastaan kylmissäni aina alkulämmittelyyn saakka. Alkuverryttelyssä jalat tuntuivat raskailta ja sykkeet olivat korkealla. Lähtöön tuli vaatteita vaihtaessa jopa hieman kiire, mutta kerkesin sopivasti minuuttia ennen starttia lähtöviivalle.
Alkuverryttelyn aikana raskas tunne oli tiessään ja olo oli virkeä lähtötorvien soidessa. Juoksin ensimmäisen ylämäen kärkiletkan toisena. Kun pääsimme ensimmäisen mäen päälle, alkoi pitkä alamäkivoittoinen osuus. Juoksu alkoi rullaamaan todella kevyesti ja siirryin tässä vaiheessa kisan kärkeen. Reilun kolmen varsin alamäkivoittoisen kilometrin jälkeen tulin Mäkrän jyrkkään nousuun. Jalat tuntuivat ylämäkeen hyvältä, ja meninkin juosten melkein koko mäen vain jyrkimmän osuuden kävellen. Tämän jälkeen alkoi taas alamäkivoittoisempi osuus, mutta tällä kertaa polku oli teknisempää kuin alkumatkasta. Noin kahdeksan km:n kohdalla alkoi reitti muuttumaan tasaisemmaksi, ja sekaan mahtui myös soratiellä juoksua. Rauhoitin hieman vauhtia, koska jalat olivat alun mäkirummutuksesta aika väsyneen oloiset näin aikaisessa vaiheessa kisaa. Söin vauhtikarkin ja otin nestettä. Juoksin hieman passiivisemmin tämän tylsemmältä tuntuvan pätkän aina noin 12 kilometriin asti, jonka jälkeen alkoi taas tulemaan mäkiä. Jalat tuntuivat kevyemmän osuuden jälkeen paremmilta ja uutta puhtia löytyi kivasti painaa mäet kovaa ylös ja alas.
Kilometrit taittuivat nopeasti, kun reittiä oli niin mukava juosta ja jalat toimivat hyvin. Pian alkoi ylämäki, joka tuntui melkein loppunousulta. Mietin, että milloinkohan alkaa se alamäki, joka vie satamaan ja josta alkaisi loppunousu. Pian kuulin lähtöalueen kuulutukset ja näin hotellin. Tajusin tässä vaiheessa olevani Ukko-Kolin päällä, mutta olin tulossa 180 astetta väärästä suunnasta. Juoksin alas samaa polkua ja tajusin, ettei reittimerkintöjä ollut näkynyt hetkeen. Palasin reitille ikuisuudelta tuntuneen pummin jälkeen. Huomasin, että olin kääntynyt alamäkeä kovaa juostessani polunhaarassa väärään suuntaan. Tässä vaiheessa katosi kisafiilis totaalisesti ja juoksusta katosi paras hyökkäys. Loppunousuun saapuessani ajattelin, että kellottaisin ainakin hyvän ajan mäkeen. Sain loppunousun aikana tiedon, ettei kukaan ollut kerennyt minun edelleni pummin aikana, mistä sain kivasti lisää virtaa painaa kauden päätöskisan kunnialla maaliin saakka. Maalissa oli todella uupunut olo, aika kova nestevaje taisi olla kropassa.
Kisaan olen tosi tyytyväinen. Vaikka omantasoista kilpaseuraa ei 21 km:n sarjassa tällä kertaa ollutkaan, oli yhdeksän minuutin pummilla voittaminen itselle aikamoinen yllätys. Lopulta eroa tuli reilu kolme minuuttia kakkoseen. Vaarojen Maraton oli hieno ja ainutlaatuinen kokemus – tulen takuulla juoksemaan tämän kisan vielä useampaan otteeseen!
JUUSON 13oKM – 1. sija reittiennätyksellä
Lähdin UTTF-finaaliin ja polkukauden päätöskisaan luottavaisin mielin. Kaikki kauden aiemmat kisat olivat sujuneet hyvin ja Nuuksion jälkeiset treenit menneet suunnitelmien mukaan. Matkustimme Kolille jo keskiviikkona ja kävin vielä illalla juoksemassa reitin alku- ja loppupätkän 14km lenkin lampun kanssa. Torstaina tein kevyen 30min lenkin, laitoin kisakamat valmiiksi ja söin hyvin. Kisa-aamuna heräsin jo klo 4:30, enkä saanut enää unta. Taisi hieman jännitystä olla jo ilmassa. Startin ollessa klo 18:00, tuntui päivä todella pitkältä odotella ja latailla akkuja kisaan. Suunnittelin aikatauluni noin 15:50 loppuaikaan. Ensimmäiselle kierrokselle olin varannut aikaa noin 7h 30min ja toiselle 8h 20min.
Vihdoin ilta koitti ja pääsimme matkaan. Startissa oli hieno tunnelma kun lähtöalueelle ja pitkin ensimmäistä kilometriä oli tullut paljon jengiä kannustamaan. Huomasin ensimmäisen kilsan jälkeen, että muita ei näkynyt ja juoksin yksin. Olin jo kauden aikaisemmista kisoista tottunut siihen, että seuraa ei hirveästi ole. Se on toki joskus hieman yksinäistä, mutta toisaalta nautin siitä kun voin mennä täysin omaa tahtia ja pysyä omissa maailmoissa. Noin 10km kilometrin kohdalla juoksin harhaan. Kyltti oli kääntynyt tai se oli käännetty väärälle polulle. Olin juossut väärää polkua noin 500m kun tajusin, että tämä ei ole kisareittiä. Varmistin vielä reitin kellosta ja juoksin takaisin risteykseen, jossa Tomi oli juuri lähdössä myös väärään suuntaan. Sanoin, että reitti menee toiseen suuntaan ja lähdimme hetken matkaa yhdessä oikealle reitille.
Rykiniemeen saavuin harhailusta huolimatta etukäteen laatimassani aikataulussa. Täytin molemmat pullot vedellä ja jatkoin matkaa kohti Eteläpään kierrosta. Yhtäkkiä huomasinkin olevani jo tiellä menossa seuraavaan huoltoon. Muistelin tämän pätkän haastavammaksi, juoksukin taisi kulkea tosi kivasti tässä vaiheessa. Kiviniemessä olin noin 15min aikatauluani edellä. Kiviniemestä Ryläyksen yli puolivälin huoltoon meni mukavasti podcasteja kuunnellen, Noshtin vauhtikarkkeja napostellen sekä yön pimeydestä ja hiljaisuudesta nauttien. Ensimmäiseen kierrokseen meni aikaa hieman päälle 7h eli lähes 30min aikatauluani edellä. Vaihdoin otsalamppuun akun, täytin pullot ja nappasin etukäteen toiselle kierrokselle pakatut kaksi 340g minigrip-pussia Noshtin erimakuisia vauhtikarkkeja matkaan.
Toisen kierroksen alku Rykiniemen vesistön ylitykseen oli hieman tahmeaa menoa. Aloin jo odotella aamua ja auringonnousua. Eteläpään rymypätkät tuntuivat toisella kierroksella jo huomattavasti haastavammilta ja jouduinkin laittamaan jyrkimmät mäet kävelyksi. Sain kuitenkin tasaisilla ja alamäissä pidettyä suhteellisen hyvää vauhtia yllä. Kiviniemessä olin hieman klo 6 jälkeen. Odotin jo innolla, että saan kohta laittaa lampun reppuun ja pääsen loppumatkalla vielä ihastelemaan Kolin ruskamaisemia päivänvalossa. Ryläyksen ylityksen jälkeen fiilis oli loistava. Haastavimmat pätkät oli nyt ohitettu ja aurinkokin oli noussut. Mikään ei voi enää estää maaliin pääsyä ja uutta reittiennätystä, vaikka rakot jalkapohjissa alkoivatkin jo vaikeuttaa rentoa juoksuaskelta. Loppunousun otin rennosti fiilistellen onnistunutta juoksua. Viimeiset nousut tuli lentäen kun vastassa oli jo paljon kannustajia ja Teemun maalialueen kuulutukset raikasivat. Maaliin saavuin ajassa 15:13 eli lähes 40min etukäteen suunniteltua aikaani edellä.
Hieno kausi kokonaisuudessaan. Juoksin kaikki Ultra Trail Tourin kisat voitoilla ja uusilla reittiennätyksillä. Tästä on erittäin hyvä lähteä valmistautumaan kohti ensi vuoden UTMB 170km kisaa.
TOMIN 130KM – 2. sija ja yli tunti aiemmin reittiennätyksen alle
Olin jo vähällä laittaa kautta pakettiin pieleen menneen Ranskan reissun jälkeen. Olin valmistautunut koko kesän hyvin TDS:ää varten ja tuntui, että voisin tehdä hyvän suorituksen mahtavassa vuorikisassa. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan ongelmia tuli vastaan roppakaupalla ja oma johtopäätös on tästä ollut se, että oma kroppa ei ehtinyt sopeutua korkeuteen tarpeeksi hyvin, jotta olisi toiminut normaalisti. Tästä ehkä johtui kisan keskeytykseen johtaneet imeytymis- ja hengitysongelmat.
Kisan jälkeisenä päivänä kuitenkin päätin, että nautin täysin rinnoin jäljellä olevista päivistä vuorilla. Fiilistellen ilman aikatauluja. Tämä teki henkisesti todella hyvää ja oli parasta palautumista keskeytyksestä. Sopeuduin myös korkeaan pikkuhiljaa paremmin ja juoksu tuntui kulkevan. Vuoret ja rauhallinen juokseminen inspiroivat minua suuresti ja nautin joka hetkestä. Jotenkin tämä aika oli käänteen tekevä hetki. Päätin tuolloin, että testaan kuntoani vielä lokakuun alussa minulle tärkeässä kisassa, Vaarojen 130km:n matkalla.
Valmistauduin kisaan Ranskasta palattuani tekemällä kaksi hyvää 200km:n ja 17h:n treeniviikkoa. Nämä sisälsivät tärkeimpinä harjoituksina kaksi tehoharjoitusta kadulla duunimatkan yhteydessä ja yhden pitkän 5-6h lenkin poluilla kisavauhtia hakien. Juoksu oli irtonaista ja fiilis hyvä. Tämän jälkeen luvassa oli kisaviikkoa, kun kävin juoksemassa Aulanko Tower Trailin. Tuolla sain ensimmäisen konkreettisen havainnon siitä, että fiilis tukee juoksukuntoa, kun sain tehtyä 21km matkalla n. 1,5min nopeamman vedon kuin vuosi sitten. Tämä boostasi kuntoa kohti Vaaroja. Kaksi viikkoa ennen kisaa tein vielä hyvän 12 tunnin treeniviikon, jonka jälkeen olikin jo kisaviikko.
Ma lepo, Ti kevyt 45min, Ke lepo, To matkustus Kolille ja illalla 40min availu polulla. Tuossa oli kisaviikon ohjelma ennen pe klo 18 starttia. Perjantaipäivä ennen kisaa meni lepäillessä, varusteita pakkaillessa. Sain myös otettua vielä ennen starttipaikalle siirtymistä 1,5 tunnin päikkärit. Kaikki oli valmista kohti Kolin lumoavaa yötä.
Asetin tavoitteekseni kisaan viime vuoden reittiennätykseni 16.53 alituksen. Keli vaikutti olevan yhtä hyvä kuin silloin ja uskoin vahvasti onnistuessani pystyväni juoksemaan tämän alle. Kisa lähti mukavasti käyntiin. Hain heti lähdöstä itselleni oman rennon reippaan tahdin ja keskityin nauttimaan energiaa ja juomaa 20min välein. Juuso lähti omille teilleen ja kukaan ei minun kanssani lähtenyt juoksemaan, joten yksin sai mennä. Ensimmäinen tunti saatiin mennä valoisassa. Noin 10km kohdalla otsalamppu tuli vastaan ja Juuso oli tehnyt risteyksessä pienen pummin. Itse ehdin juoksemaan väärään suuntaan n. 150-200m Juuson tultua vastaan, joten en tässä hirveästi aikaa hävinnyt. Pohdimme hetken yhdessä oikeaa suuntaa ja totesimme, että reittimerkki ohjasi väärin ja jatkoimme oikeaa reittiä pitkin. Hetken aikaa mentiin kimpassa, ennen kuin Juuso karkasi. Keskityin omaan rentoon etenemiseen.
Tykkään juosta otsalampun valossa. Se tekee kaiken hyvin yksinkertaiseksi ja saa keskittymään olennaiseen. Viime vuonna lampun kanssa oli paljon ongelmia ja jouduin juoksemaan varalampulla ja heikolla valolla pitkän osan kisasta. Tänä vuonna olin uusinut lampun ja oli upea vetää hyvin toimivilla varusteilla.
Saavuin ensimmäiselle 19km huoltopisteelle Rykiniemen kahluupaikalle ajassa 1:56. 7min aikatauluani nopeammin. Juoksu oli tosi rentoa. Täytin pullot ja jatkoin kisan onnistumisen kannalta ehkä kriittisimmälle ja teknisimmälle pätkälle, eteläpään kierrokselle. Meno maistui ja toiseen 40km huoltoon Kiviniemeen saavuin ajassa 4:23. Nyt olin jo viime vuotta edellä 12min ja olo oli edelleen vahva.
Seuraavaksi seurasi Ryläyksen ylitys Peiponpellon 55km huoltoon. Huoltopisteiden väki oli joka vuotiseen tapaan hyvällä hengellä paikalla. Mahtavaa porukkaa! Viimeinen 10km etappi ennen ensimmäisen kierroksen täyttymistä ja puolivälin huoltoa sujui mukavasti ja keskityin hieman säästämään voimia toiselle kierrokselle. Saavuin puolivälin huoltoon ajassa 7:24. 29min aikatalulua edelleen. Olin erittäin hyvissä voimissa ja tiesin, että ilman ongelmia saavutan tavoitteeni selvästi. Huollossa minua oli yllätyksekseni auttamassa Ville Maksimainen. Istuin alas, söin, join, vaihdoin paidan, laitoin uudet energiat liiviin ja vahdoin vielä lamppuun täyden akun. Tähän meni aikaa 6min.
Toisen kierroksen alussa ensimmäisen tunnin aikana oli vähän yököttävä olo. Nautin ehkä pikkuisen liikaa energiaa huollossa ja se sai olon tuntumaan tältä. Reagoin tähän ja himmasin hieman vauhtia ja vähensin hetkeksi energian nauttimista. Kuitenkin pidin huolen, että 20min välein saan energiaa. Olo parani viimeistään Rykiniemen kohdalla ja tästä eteenpäin meno oli taas vahvaa. Eteläpään toisen kierroksen lenkki tuli hyvin. Tässä vaiheessa kisaa kuitenkin meno väkisinkin hidastuu ensimmäiseen kierrokseen verrattuna ja tämä väli Rykiniemestä Kiviniemeen tuli 26min hitaammin kuin 1. kierroksella. Kuulin kuitenkin, että ero eteen Juusoon oli pysynyt samana tällä toisella kierroksella eron ollessa n.35min.
Pikku hiljaa aamu alkoi valjeta Ryläyksen pätkällä ja otsalampun sai laitettua liiviin. Oli hieno fiilis kokea aamu pitkän yön jälkeen. Se toi voimaa ja sai ymmärtämään loppurutistuksen olevan edessä. Laskeskelin Peiponpellon kohdalla, että 16h alitukseen on täydet mahdollisuudet hyvällä loppuvedolla. Kaikki toimi koko ajan keskityin kuitenkin koko ajan tasaiseen etenemiseen yrittämättä puskea liikaa. Vasta Pikku-Kolin päällä 4km ennen maalia yritin iskeä loppukirin päälle. Loppu tulikin vahvasti ja loppunousu tuli taas nopeammin kuin ensimmäisellä kierroksella.
Minulla oli ollut tunteet vahvasti pinnassa viimeisen tunnin aikana ja maaliin tullessa koin upean onnistumisen tunteen. Oli mahtava päätös rikkonaiselle kaudelle! Saavuin maaliin ajassa 15:51 toisella sijalla. Saavutin tavoitteeni selvästi ja sain osoitettua itselleni, että vuosi on ollut taas kehittymisen vuosi ja oikeita asioita on tehty.
Tätä kirjoittaessa on kulunut viikko kisasta ja viikon ajan endorfiinitasot ovat olleet korkealla. Pari viikkoa lepuutan kuitenkin jalkoja juoksusta valmistautuen tulevaan treenikauteen. Ensi kaudelle on jo ainakin yksi selvä tavoite. Aioin palata toukokuun lopulla Kuusamoon ja Karhunkierroksen 166km matkalle.